Uuden kauden alku

Uusi kausi ja uudet kujeet alkaa N-Y-T nyt! Tai no. Virallisestihan kausi on alkanut jo 11.9. ja uudet kujeetkin meidän elämässä jo 11.7. Jaa, että mitä nämä tarkoittaa, noh. Aloitetaan vaikka siitä, että blogin kirjoittaja meni naimisiin ja vaihtoi nimeä 11.7. Oulussa. :) Tämän jälkeen vuorossa oli lisää hääjuhlia ja viimein myös odotettu uuden perheenjäsenen saapuminen meidän elämään :) siinä välissä Jukka ehti kyllä käymään jo Saksassa ja Unkarissakin. Lapsen syntymää isä onneksi ehti Suomeen todistamaan, vaikka pitikin jo 4 päivää syntymän jälkeen suunnata takaisin lämpimään Unkariin. 

Syntymän ja ristiäisten väliin mahtunut 7 viikkoa meni todella nopeasti uusia juttuja opetellessa sekä vaunujen kanssa lenkkeillessä ja ehdinpä muutamaan otteeseen hevosen selkäänkin ;) ja täytyy nyt tunnustaa, että kävin vielä synnytystä edeltävällä viikolla hevosen selässä, kävelemässä toki vaan, mutta kuitenkin. Synnytyksen jälkeen meni noin 6 viikkoa ennenkuin kapusin seuraavan kerran hevosen selkään. Aloitin ensimmäisen ratsastukseni samalla suomenhevosella, jolla menin myös ennen synnytystä (Kiitos Katrille ja Kopsulle näistä mahdollisuuksista :)). Sitten pääsin testaamaan Terhin Roihua ja hyppäämään jopa muutaman pienen ristikon muistinvirkistykseksi, mutta heppailuni Suomessa kruunasi kyllä Heidin pitämä koulutunti. Olin tunnin jälkeen sitä mieltä, että huoletta olisin voinut tehdä vielä enemmänkin, mutta empä enää seuraavana päivänä ajatellut, kun löysin tukun uusia lihaksia ja olin NIIIIIIN kipeä. Hyvä palautus maan pinnalle siitä, mitä tuleman pitää, kun pääsee Tamariinia ratsastamaan. 

Tarasta puheen ollen, tähän hetkeen sopisikin varmaan kappale "Vieläkö on villihevosia..." Syyskuun alun jälkeen Tara on liikkunut 2 kertaa, koska vuokraaja lopetti ja sanoin valmentajalleni, että turha hänen on kerran viikossa käydä Taraa ratsastelemassa, mikäli koko muu viikko menee energiaa kerätessä. Hyötyä tästä ei kenellekkään ole ja tuskin tulee edes hyvä mieli. Jukka kävi kerran ratsastamassa ja virtaa kuulemma riitti. Tarhassa Tara on ollut joka päivä, joten siinä on nyt ollut sen liikunnat reippaan kuukauden ajan. Nyt odotan huomista innolla, kun pääsen katsomaan mikä siellä odottaa (ikäväkin on kyllä ollut ❤). Veikkaisin, että tarjolla ensimmäiset päivät on Taralle juoksutusta ja sitten aloitetaan kunnon kohotus.

Mutta palatakseni tähän päivään; tänään Unkariin matkustaessa minulla on matkaseurana aviomieheni Jukka, meidän poika Onni ja äitini, joka lupasi lähteä auttamaan alkuun uudessa kodissa. :) Elämä on jännää! Ja tähän liitteeksi vielä kuva viikkoa ennen synnytystä Kopsun kyydistä sekä Heidin pitämältä koulutunnilta. :)

Tämän kauden viimeinen blogi

Kuten otsikosta käy selville tässä olisi tämän "kauden" viimeinen blogipäivitys. Huomenna suunnataan Unkarin mailta Suomeen ja ensikaudelle palataankin hiukan erilaisissa merkeissä. Minulla edessä 4 kuukauden visiitti Suomeen eli täällä ehtii kausi jo alkaa, ennenkuin pääsen takaisin. Jukka sen sijaan tuleekin takaisin jo heinäkuun lopulla muuttamaan meidät uuteen kotiin ja lähtee sitten viikoksi Saksaan leireilemään maalivahtien kanssa. 

Tamariini jää viettämään aikaa Vivin ja Fatiman kanssa Unkariin. Todettiin, että turhaa lähteä 4 kuukauden takia tekemään pitkää reissua Suomeen, eteenkin kun tänne tullaan takaisin syksyllä :) Pääasiassa vuokraajamme Vivi ratsastelee ja juoksuttelee Taraa seuraavat 4 kuukautta ja kerran viikossa valmentajani Fatima ratsastaa Taran, jotta saadaan pidettyä poniini jonkinlaisessa kurissa ja nuhteessa (vaikka se onkin viime aikoina ollut TODELLA hyvä ratsastaa!) 

Ollaan tehty viime aikoina pelkästään sileän työskentelyä ja meiltä alkaa vihdoin possuiluviikkojen jälkeen löytyä erittäin hyvä ravi ja laukka. En tiedä johtuuko se näistä Unkarin lämpimistä säistä vai mistä, mutta Tara ei ikinä ole tuntunut näin hyvältä ratsastaa. Rennosti eteen ja alas on menty joka kerralla. Tarakin on ihmetellyt, miten on lopetettu monesti niin nopeasti reenit.  Olen todennut, että kun lopetan niin sanotusti hyvään suoritukseen, niin hevonen tuntuu kehittyvän kaikista parhaiten :) Tosin helppoahan se on näin sanoa, kun hevonen on ollut hyvä eikä possuillut ollenkaan. En millään malttaisi odottaa, että pääsee taas syksyllä jatkamaan aktiivireenejä sekä este- että koulupuolella :) Mutta nyt on Tamariininkin aika lomailla hetken aikaa. 

Ajattelin tähän päivitykseen laittaa vielä parhaita paloja tästä vuodesta. Ihanaa kun niin moni kaveri on tullut käymään uudessa kotimaassa ja katsomaan millaista täällä on ja kiitos Jukalle, että tällainen reissu on elämään tullut. Ja toki kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea blogia, jatketaan tästä sitten syksyllä uusilla tuulilla ;)  

Ja nyt niitä kuvia! Nauttikaa :)

HYVIÄ ruokia!

Estehyppelyissä edistytty ;)

Lämpimiä ja vähemmän lämpimiä säitä. 

On opeteltu ratsastelemaan sisällä.

Karkureissuja.

Karvanleikkuuta.

Paljon ihania uusia ja vähemmän uusia(mutta ihan yhtä ihania) ystäviä: 

 

Sain kukkia!! :)

Hallilla on kivaa! 

Retkiä ja reissuja:

 

"Talvea" ja kesää.

Tällä kuvalla toivotellaan koko perheen karvaisten ja vähemmän karvaisten voimin mielipuolista ja mieletöntä kesää jokaiselle lukijalle! :)

Kuvauksia

Heips!

Viime kerralla tuli luvatuksi, että kunhan saan reissusta lisää kuvia järjestelmäkamerasta koneelle, niin laitan niitä tänne näkyviin ja nyt olis sen aika.

Tässä Lipizzan hevosia laitumessa. Niitä oli noin 50 kantavaa ja nuorta tammaa samassa laitumessa.

Sitten 1- ja 2-vuotiaita varsoja vielä erillään muista.

Huikean hienot tallit, jossa asustivat jalostusoriit erillään muista. 

Kierrettiin myös pieni museo, missä oli esillä muun muassa tällainen hevosen luuranko. Mutta myös kaikkea muuta mielenkiintoista Lipizzan hevosten historiasta ja kasvatuksesta :)

Oli myöskin saatu mersulle selkeää hyötykäyttöä kissan toimesta.. Tyytyväinen mersunomistaja(ko)?

Luontoakin tuli matkalla kuvailtua jonkun verran :) Kukkajuttuja ja muita ihania vihreitä!

Oli sieltä joku julkaistavan oloinen kuva minustakin onnistuttu ottamaan. ;) 

Ihania maisemia ja mehiläisiä myös. Lähemmäs ei uskaltanut mennä, jottei saanut piikistä :P

Mietittiin yhdessä tämän tarkoitusta. Täällä, mistä kuva on otettu oli maassa iso ympyrä, jonka keskeltä lähti tuo alareunassa keskellä menevä viiva. Sen lisäksi ympyrän ulommilla kaarilla näkyi mihin ilman suuntaan siitä pisteestä lähti maailman suurkaupunkeja ja kuinka kaukana ne olivat siitä pisteestä. 

Kaunis kukka. 

Ja vihdoin päästiin Venetsiaan! Kaunis kaupunki, vaikkei puoliakaan ehditty näkemään (täytynee joskus matkustaa sinne uudestaan?).

Ja loppuun vielä onnellinen Tamariini! Meillä ei erikseen ole laidunta täällä, joten se on päivät hiekkatarhassa, mutta sitten reenin jälkeen vien sen aina hetkeksi vanhaan tarhaansa (siinä ei ole sähköaitoja, joten ei voi olla päivisin siellä) syömään vihreää :)