Uusi kausi ja uudet kujeet alkaa N-Y-T nyt! Tai no. Virallisestihan kausi on alkanut jo 11.9. ja uudet kujeetkin meidän elämässä jo 11.7. Jaa, että mitä nämä tarkoittaa, noh. Aloitetaan vaikka siitä, että blogin kirjoittaja meni naimisiin ja vaihtoi nimeä 11.7. Oulussa. :) Tämän jälkeen vuorossa oli lisää hääjuhlia ja viimein myös odotettu uuden perheenjäsenen saapuminen meidän elämään :) siinä välissä Jukka ehti kyllä käymään jo Saksassa ja Unkarissakin. Lapsen syntymää isä onneksi ehti Suomeen todistamaan, vaikka pitikin jo 4 päivää syntymän jälkeen suunnata takaisin lämpimään Unkariin.
Syntymän ja ristiäisten väliin mahtunut 7 viikkoa meni todella nopeasti uusia juttuja opetellessa sekä vaunujen kanssa lenkkeillessä ja ehdinpä muutamaan otteeseen hevosen selkäänkin ;) ja täytyy nyt tunnustaa, että kävin vielä synnytystä edeltävällä viikolla hevosen selässä, kävelemässä toki vaan, mutta kuitenkin. Synnytyksen jälkeen meni noin 6 viikkoa ennenkuin kapusin seuraavan kerran hevosen selkään. Aloitin ensimmäisen ratsastukseni samalla suomenhevosella, jolla menin myös ennen synnytystä (Kiitos Katrille ja Kopsulle näistä mahdollisuuksista :)). Sitten pääsin testaamaan Terhin Roihua ja hyppäämään jopa muutaman pienen ristikon muistinvirkistykseksi, mutta heppailuni Suomessa kruunasi kyllä Heidin pitämä koulutunti. Olin tunnin jälkeen sitä mieltä, että huoletta olisin voinut tehdä vielä enemmänkin, mutta empä enää seuraavana päivänä ajatellut, kun löysin tukun uusia lihaksia ja olin NIIIIIIN kipeä. Hyvä palautus maan pinnalle siitä, mitä tuleman pitää, kun pääsee Tamariinia ratsastamaan.
Tarasta puheen ollen, tähän hetkeen sopisikin varmaan kappale "Vieläkö on villihevosia..." Syyskuun alun jälkeen Tara on liikkunut 2 kertaa, koska vuokraaja lopetti ja sanoin valmentajalleni, että turha hänen on kerran viikossa käydä Taraa ratsastelemassa, mikäli koko muu viikko menee energiaa kerätessä. Hyötyä tästä ei kenellekkään ole ja tuskin tulee edes hyvä mieli. Jukka kävi kerran ratsastamassa ja virtaa kuulemma riitti. Tarhassa Tara on ollut joka päivä, joten siinä on nyt ollut sen liikunnat reippaan kuukauden ajan. Nyt odotan huomista innolla, kun pääsen katsomaan mikä siellä odottaa (ikäväkin on kyllä ollut ❤). Veikkaisin, että tarjolla ensimmäiset päivät on Taralle juoksutusta ja sitten aloitetaan kunnon kohotus.
Mutta palatakseni tähän päivään; tänään Unkariin matkustaessa minulla on matkaseurana aviomieheni Jukka, meidän poika Onni ja äitini, joka lupasi lähteä auttamaan alkuun uudessa kodissa. :) Elämä on jännää! Ja tähän liitteeksi vielä kuva viikkoa ennen synnytystä Kopsun kyydistä sekä Heidin pitämältä koulutunnilta. :)
