Wednesday, September 21, 2016

Syksy tulee

Ai mistä tietää, että tulee syksy? No siitä, että pitää laittaa ulos päälle muutakin kuin shortsit ja t-paita. Oon tässä nyt parina aamuna autoa hakiessa laittanut jopa hupparin päälle. Ei sillä, auringossa on kyllä edelleen lämmin tai jopa kuuma, jos ei tuule.

Näyttääkö tää teistä syksyltä? Ei miustakaan. Eikä tunnu.

Tähän sateita enteilevään kuvaan liittyy yksi kappale tarinoita eksymisestä.. Kuinka puolen tunnin ajomatkasta tuli Budapestin ruuhkissa ja tietöiden lomassa sittenkin 1,5 tunnin ajomatka. 
Kävinpä maanantaina viemässä Jukan Újpestiin peliin ja piti ajaa sieltä suoraan kotiin. Kuvittelin valinneeni Google Maps-sovelluksesta sen tien, joka johtaa kotiin reittiä, jonka osaisin varmasti ilman Google Mapsiakin. Helppo nakki siis, eikö?
Noh, sitten saattoi käydä niin, että ajoin yhden risteyksen ohi, koska "Tässä on niin paljon ruuhkaa, että menen seuraavasta" Ei tullut seuraavaa. 
Huomasin seuraavani jokea. "No ei se haittaa. Osaan tätäkin kautta", kunnes huomasin jo toista kertaa ajavani täysin väärään suuntaan, koska kaksisuuntainen rantatie oli tietöiden takia yksisuuntainen. Huoh. Ei muutakun kiltisti jonon perään ja kohti keskustaa. "Hei tästä pääsee oikealle Margit híd-sillalle, sieltä ainakin osaan kotiin". Menin oikealle ja olin jumissa sillalla, kunnes käännyin oikealle ja oikealle ja odotin risteyksessä noin 15-20min. Tästä jatkoin suoraan, ollen jo joen oikealla puolella Budapestia. Vannoin meneväni suoraan.
En mennyt. Käännyin jostain syystä oikealle koska google maps(ehkä) ohjasi niin. Ja huomasin olevani taas AIVAN väärässä paikassa. Ei muutakuin seurasin ohjeita. Jos kuvittelette, että tämä oli viimeinen virhe.. Eipä ollut. Vielä onnistuin missaamaan yhden risteyksen. 
Sitten etsin parkkipaikkaa meidän kadulta ja sitähän ei siellä yllättäen ollut, joten jouduin vielä ajamaan jäähallille vain todetakseni, ettei sielläkään ole parkkipaikkaa ja rupesi satamaan kaatamalla vettä. Noh. Loppujen lopuksi istuin autossa niin kauan, että parkkipaikka vapautui ja kävelin kaatosateessa kotiin. Ah kiitos ja ei ikinä uudestaan ruuhka-aikaan paikasta, jossa en ole ikinä käynyt, paikkaan jonne kuvittelen osaavani. Jälkikäteen naurattaa. Silloin ei niinkään...  

Mutta palataanpa syksyyn. Syksyn tulon tietää myös siitä, että tänään maastoretkellä Tamariinin kanssa, sen jalkojen alla kuivat lehdet rahisivat. 
Se on jännä, miten täällä alkaa vain lehdet tippumaan puista. Ja tuolla metsässä ne näyttää ihan siltä kuin ne olis auringosta palaneet. Semmosia vaalean ruskeita ja koppuroita. Ei ollenkaan sellaisia punaisia ja keltaisia. Joko ne on vihreitä puissa tai harmaanruskeita maassa :o 
Ruskaa täällä ei ainakaan vielä ole. En oikein oo varma tuleekokaan. Se kun on/olisi tosi kaunista valokuvausaikaa. Pitäisi vaan taas saada otettua kamera kauniiseen käteen ja kuvattua. Tuntuu, ettei pitkään aikaan ole oikein saanut aikaiseksi, ehtinyt tai ollut inspiraatiota kuvata. Huomasin, ettei Tamariinistakaan löytynyt edes puhelimesta juuri uusia kuvia. (Alla ne mitä löytyi)

Mmm. Ei ihan näytä kyllä syksyltä tuossa vasemman puoleisessa kuvassa. 

Myös Tamariinista tietää, että on syksy.. Se on jo hyvää vauhtia kasvattamassa talvikarvaansa. HUOH. Ei tartteis vielä. Päivisin on kuitenkin ollut yli 20 astetta lämmintä ja reenatessa hikoilee. Ja reenistä puheen ollen, vihdoin hyppäiltiinkin uudella tallilla. Ihan sellaisia pieniä vaan, ettei aloiteta liian hankalilla ja isoilla jutuilla, kun ei oo hypätty varmaan 3-4 kuukauteen kunnolla. Otettiin alkuun pientä ristikkoa oikeaan kierrokseen, sitten pientä pystyä vasempaan, sitten tehtiin niistä kivaa kahdeksikkoa, eli hypättiin vuoron perään niitä. Loppuun otettiin vielä vähän isompi pysty(ehkä 80cm?), jota hypättiin kolmantena esteenä tuohon edelliseen yhdistelmään. Yllättävän kivasti se meni, eikä Tarakaan yrittänyt karata alta eikä juosta liian kovaa. Nyt, jos malttaisi/viitsisi tehdä kivoja pieniä tehtäviä, vaikka kerran viikkoon, niin voisi sitten pikkuhiljaa lisätä esteitä ja vähän myös korkeutta. 
Tällä hetkellä mitään tavoitetta ei oikein ole tuon estehyppelyn suhteen, joten omaksi iloksi vaan pompitaan. Ehkä vielä jonain päivänä kisaan... Ehkä?

Fiilistelyn vuoksi yksi estekuva viime keväältä :) 

Mistä muusta tietää, että on syksy? No jääkiekkokausi on jo kovassa vauhdissa, niin täällä kuin Suomessakin. Täällä aloiteltiin virallisesti kausi pari viikkoa sitten, on ollut pari kotipeliä ja ennen kauden alkua käytiin myös yksi vieraspeli katsomassa. Miulla on villi veikkaus, että tällä kaudella ei liikaa jääkiekkoa ehdi katsomaan, vaikka hallilla olisinkin. Onnilla on niiiiiin paljon vauhtia jo. Pitäisi kiivetä portaita, ensin ylös ja sitten alas. Eikun mennään sittenkin ovesta ulos tai sisään. Mitäs jos valittaisiin kuitenkin kärryjen työntely tai äidiltä karkuun juoksu. Istuminen? Eheeei. Ei tuu kuuloonkaan. Ainakaan kauempaa kuin 3 sekunttia. Paitsi jos äitillä on mukana mustikoita, niin saatan istua sen aikaa, että syön sen kipollisen mustikoita. 
Toissa päivänä olis ollut kyllä vieraspeli siellä Újpestissä, mitä olis voinut mennä katsomaan, mutta totesin itselleni, että todennäköisesti näen enemmän peliä telkkarista kotoa kuin paikan päällä. (Tosin loppujen lopuksi ehdin vasta toisen erän alkuun. Pienten vastoinkäymisten takia....) 

Miskolc kävi pelaamassa meitä vastaan. Olipa hassua, kun oma joukkue ei ollutkaan puna-valkoinen vaan sininen. Eikä ne tutut nimet olleetkaan enää meidän joukkueessa. 

Oijoi! Ja pääsin myös viettämään äidin omaa vapaailtaa (kiitos Jukka!!) Meillä oli kaverin kanssa puhetta jo viime keväänä, että lähdetään yhdessä katsomaan Nickelbackia syyskuussa. No hänelle tuli viime hetken peruutus, eikä päässytkään, joten meinasin itsekin jättää menemättä. Luojan kiitos en jättänyt. Se oli livenä aivan huippuhyvä ja teki kyllä erittäin hyvää päästä vähän fiilistelemään itsekseen(muuallekin kuin tallille). En edes muista milloin olisin käynyt noin isoa konserttia katsomassa viimeksi(jos ei festareita ehkä 5 vuotta sitten lasketa). Olisiko tuollainen isompi yksittäisen artistin konsertti ollut Phil Collins aikanaan Hartwall Areenalla?

Hyvää syksyn jatkoa! Nauttikaa ulkoilusta ja kauniista ruskan maisemista!


Wednesday, September 7, 2016

Suomenhevostenpäivä 6.9.

Eilisen Suomenhevosten päivän kunniaksi ajattelin rustailla tänne pienen pätkän Tamariinista, sen uudesta tallista ja touhuista. 
Viime viikolla Tara pääsi vihdoin muuttamaan kanssamme Budapestiin Miskolcista. Iso kiitos Taran hyvästä hoidosta Miskolcissa menee Fatima ja Amina Hmaidin tallille Hejömenti Lovasparkille. Tamariini viihtyi loistavasti ja apua, valmennusta sekä neuvoja oli aina tarvittaessa saatavilla. Köszönjük! 

Sitten uudelle tallille. Matkaa tallille meiltä kotoa kertyy noin 30min autolla. Joo onhan se aika pitkä matka, mutta tästä tekstistä ja kuvista selviää, miksi olen 4-6 kertaa viikossa valmis ajamaan tuon matkan. Uusi talli sijaitsee paikassa nimeltä Üllö ja se on samalla lailla täyshoitotalli kuin edellinenkin, eli Tara saa olla päivät pihalla, karsinat siivotaan ja se ruokitaan päivittäin(kaikki tämä kuuluu siis kuukausimaksuun). 
Suoraan pihasta pääsee metsään ja käytiinkin siellä tässä männä päivänä katselemassa vähän paikkoja ja mitä sieltä löytyikään! Laukkasuoraa niin paljon kuin silmä kantaa, kangasmetsää ravailtavaksi, käveltäväksi ja laukattavaksi. Parasta on, että voit tehdä juuri sellaisen maastolenkin kuin tuntuu, jos on enemmän aikaa riittää siellä polkuja ja teitä tunneiksi, mikäli aikaa on vähemmän voi tehdä lyhyemmän lenkin. 

Tallilta löytyy myö maneesi, pienempi kuin edellisessä, mutta aivan passeli meidän tarkoitukseemme sadepäiville. Estekalustoakin löytyy ihan tarpeeksi, jotta esteratsastuskin pääsee jatkumaan. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja nyt antaa kuvien kertoa lisää :) 

Taran ensimmäinen ilta uudella tallilla.

Maisemia uuden tallin pihalta. Kentälle ja tallille päin samasta kohdasta. Oikean puoleisessa kuvassa oleva korkea rakennus on maneesi.


Maisemia maanantain kostealta maastolenkiltä, jonka jälkeen hevonen ja ratsastaja olivat ymmyrkäisenä onnesta. Ensimmäistä kertaa maastossa 1,5(kyllä luit oikein, puoleentoista) vuoteen. Tulipas oikein paha mieli, kun  mietin, että viime kerrasta on noin pitkä aika. Vaikka onhan Tamariini päässyt pellolla laukkaamaan, mutta ei se ole sama asia. 

Kuvia tarhailusta.

Karsina, josta näkee käytävälle, HUIPPUA! Ja piiiiitkä käytävä kaksin puolin täynnä heppakavereita :)

Muutama kuva vielä lisää Taran tarhasta ja siitä, miten on kavereita, joka puolella :) 


Saturday, September 3, 2016

Kesä

Kesä vierähti normaaliin tapaansa melko vauhdikkaasti Suomessa ja nyt ollaan vihdoin taas takaisin Unkarissa. Suomessa oli turha haaveillakaan ehtivänsä kirjoittaa, eikä siihen liikaa aikaa täälläkään vielä ole ollut. Nyt vihdoin tuli hiljainen hetki, kun Onni nukkuu ja minä en ole ottamassa päiväunia hänen kanssaan. 

Kesällä tuli juostua Lappeenrannan, Rautjärven ja Haukiputaan väliä(Haukiputaallakin ruhtinaalliset kaksi kertaa tänä kesänä). Jukkakin ehti kuukaudeksi Suomeen pyörähtämään, kunnes lähti Saksan kautta Unkariin. 
Suomen kesässä ei sinänsä ollut mitään uutta, kelit olivat mitä olivat, välillä erittäin hyviä ja välillä satoi viikon putkeen. Siinä vaiheessa, kun rupesi heinäkuun loppu häämöttämään, enkä vielä ollut varannut lentoja, päätin antaa vielä elokuullekin mahdollisuuden. Kyllähän sieltä ihan hyviäkin kelejä sitten onneksi löytyi. :) 

Ja mikä parasta Suomen kesässä. Siihen mahtui perhettä ja ihania ystäviä. Tuntuu, että kesälläkin on kamalan vaikea löytää aikaa(tai sitten olen vain saamaton) tavata ystäviä, mutta kyllä kokonaisvaltaisesti näin aika mukavasti kavereita. Ja saahan meillekin tulla, jos ei kesällä ehditty näkemään ja tietysti, vaikka olisikin ehditty :)

Sitten vielä vähän kuvia Suomen kesästä. Ja yllättäen, kun valitin huonosta säästä, niin eihän puhelimesta löytynyt kuin yksi kuva huonosta säästä. Toki kukas sitä niitä huonoja säitä haluaakaan kuvata?

Kaunista Kiiminkijoen rantaa ja hyviä makkaranpaistoilmoja grillikatoksessa :)

 
Nämä kuvat on sitten Rautjärveltä. Sisiliskojakin ehdin nähdä tänä kesänä. Ainakin nämä kaksi. Jukka ja Onni mustikoita poimimassa. Se vasta Onnissa jännää onkin. Söisi mitä vaan marjoja mansikoista punaisiin ja mustiin viinimarjoihin, niin paljon kuin antaa syödä. Tulee ainakin vitamiinit kohdalleen :)




Tuli harrastettua enemmän ja vähemmän myös leipomista. Tässä muutama kakkukuva. Ikinä ennen en ollut sokerimassasta tehnyt mitään, ennenkuin Onnin 1-vuotiskakun. Omasta mielestä ihan ok suoritus, mutta paremmin tuntuu silti onnistuvan nämä perinteiset tylsät mansikkakakut :D 

Käytiin kesällä viettämässä iltaa ystävien kanssa mm. Imatralla :D Mikkelissä sen sijaan käytiin heittämässä pari kierrosta frisbeegolffia. Mukava laji, niin kauan kuin se sujuu :D 



Ja loppuun vielä Suomen parasta aikaa, KESÄÄ! Oli Suomessa siis kauniitakin ilmoja ;) ja tässä se yksi lupaamani harmaampikin kuva. Yritänpäs taas aktivoitua kirjoittamaan, nytkun ei ole mitään tekosyitäkään enään. :) 

Tamariinistakin vielä sen verran, että se pääsi muuttamaan nyt uuteen talliin Budapestin lähistölle ja näyttäisi viihtyvän siellä oikein mainiosti :) Lisää tallista ja Tamariinista seuraavassa kirjoituksessa.