Reissun päällä Sloveniassa ja Italiassa 23.4.-29.4.

Pitkästä aikaa kirjoittelen taas. Tällä kertaa reissupäivitystä :) Kävimme kauden päätteeksi ja Jukan loman kunniaksi automatkalla Sloveniassa ja Italiassa. 

Matkan kulku: Miskolc - Balaton järvi (Unkari) - Maribor, yöpyminen (Slovenia) - Lipica (Slovenia) - Trieste (Italia) - Koper, yöpyminen (Slovenia) - Udine (Italia) - Dolomiittien ylitse Bolzanoon, yöpyminen (Italia) - Riva del Garda (Italia) - Vicenza, yöpyminen (Italia) - Firenze (Italia) - Osimo, yöpyminen (Italia) - Venetsia (Italia) - Ljubljana, yöpyminen (Slovenia) - Budapest (Unkari) - Miskolc. Kilometrejä auton mittariin matkan aikana kertyi noin 3300, joista Laura ajoi noin 3000 Jukan toimiessa kartturina ja viimeiset 300km jäi sitten Jukalle ajettavaksi. Asetelma toimi näin päin paremmin, koska Jukka on yksinkertaisesti parempi kartturi :D 

Alkuperäisessä matkasuunnitelmassa ei ollut mitään muuta ajatusta kuin käydä matkan aikana Venetsiassa. Tarkoituksenamme oli varata majoitukset aina paikan päältä (tai netistä ennen saapumista) ja mennä sinne minne nenä tai auton nokka sattuu milläkin kerralla näyttämään ja tässä onnistuimme varsin hyvin. Näimme myös isääni matkalla (tieto oli siitä, että hän on Italiassa viikon aikana, mutta varmuutta ei ollut nähdäänkö) Osimossa. Kaiken kaikkiaan matkasta jäi erittäin hyvä maku suuhun ja tällaisen matkan joutuu ehkä tekemään vielä uudemmankin kerran tulevaisuudessa. Paljon kauniita kaupunkeja, vuoria, rannikkoa, pikkuteitä, serpentiiniteitä, moottoriteitä, vähän sadetta (enimmäkseen aurinkoa) ja viimeisenä päivänä palamisen verran aurinkoakin.

Ja sitten olisikin kuvien vuoro. Nauttikaa! 

Lake Balaton. Jukka olis ehdottomasti halunnu syöttää noita kädestä... Toisen joutsenen päästäessä mielenkiintoista murinaa muistuttavan äänen, se jäi vaan haaveeksi :D

Ihanat sydänkivet Balatonilla.

Nam! Miulla kanaa mozzarellalla ja tomaatilla sekä ranut.

Vasemmassa kuvassa Mariborin keskustaa, oikealla Triestessä kajakkipooloa. (Hungary vs. Trieste)

Melko tyhjänoloinen joki vasemmalla ja heti perään kauniita vihreitä maisemia.

Bordano: väliltä Udine - Bolzano ennen Dolomiitteja

Vasemmalla edelleen Bordanoa, oikealla saavutaan jo Dolomiiteille. 

Kuviteltiin olevamme korkeella.... Hahha. Sitten tuli vastaan lunta ja korkeutta oli vain noin kilsa lisää. Korkeimmillaan taisi GPS näyttää 2193m.

IHANA Bolzano! Aivan hurmaava kaupunki. Kaupungin keskusta täynnä puita ja ihania rakennuksia! Ei ollu Kouvola, niinkuin joku taisi sanoa... :D  

Ihania maisemia Bolzanon jälkeen matkalla Gardajärvelle.

Vasemmalla omppupuita, niitä oli tuolla alueella PALJON. Oikealla Lago di Molveno(melko varmasti?).

Ja olihan meillä järkkärikin mukana! Laitetaas toinen päivitys pelkillä järkkärikuvilla siis tulemaan tämän perään (jonain päivänä).

Lago di Garda!

Suukoteltavalla herrashenkilöllä vähintäänkin epäilevä ilme :D Ja Lisää ihanaa Gardaa.

Auringonlasku Gardalla.

Santa Maria del Fiore(Duomo di Firenze). Ja pitihän se ottaa kuva, kun kyllä meilläkin vettä matkan aikana tuli....

Käytiin myös Riminillä ihmettelemässä pikkuveneitä :)

Ja VIHDOIN! Päästiin siis Venetsiaan matkan toiseksi viimeisenä päivänä, jolloin tajusin myös, ettei jäätelöstä oo otettu kuvia, vaikka sitä on syöty kipollinen joka päivä :D 

Niin kaunis Venetsia! 

Viimeisen päivän yöpymiset Nana's suitesissa Ljubljanassa. Huone ja palvelu saa arvosanan 10!

Aurinkoinen päivä Ljubljanican varrella. :)

Viimeisen päivän hiukan väsyneet, mutta onnelliset Ljubljanassa!

Ja jottei hevosta unohdeta niin ihana vuokraajamme Vivi piti Tarasta näin hyvää huolta reissun aikana ja myös kesällä, kun tullaan Suomeen!

And so that we won't forget the horse, our lovely Vivi (who rents Tara) was taking this good care of her (on our trip and also in summer when we come to Finland)! 

Ps. Ja koska 3300km ei tuntunut vielä riittävän, niin huomenna suunnataan 380km päähän Ostravaan katsomaan jääkiekon MM-kisoja! Jeeee! :)

The most amazing ice hockey season of my life so far.

I started to think about the last 8 months of my life and became to a result that it has been the most amazing ice hockey season of my life so far.

So 8 months ago I was moving to a whole new country, that I had only visited couple of times before. Those visits had been the only touch of mine to Hungary so far. I even took my horse with me so I had something to do there. 

Little bit scared and still so excited in August I packed my stuff and horse to the trailer in Finland and started the journey. Horse had only traveled inside of Finland so I was little worried for her, but for nothing. Journey by ferry from Helsinki to Tallinn, through Estonia, Latvia, Lithuania, Poland and Slovakia went really well, for the horse and for us. 

Back in Miskolc my travel company (dad and Jukka's dad Heikki, I don't think I have thanked you two enough for making that trip with me) stayed for one night and headed home. There I was confused what would happen now. And new culture, people and habits did take time to get into.

When months past I got to know all the great people. First from the horse stable and then from the rink. Both horse stables that I've been so far have treated me and my horse well. Different ways but still I regret nothing. The one I've been longer got me to know my trainer and friend Fatima, her sister Amina, Eszter and all the other nice people (who don't always understand me, but it's not so serious. Is it? :) I've learned so much of horse back riding and showjumping and so has my horse Tara.

And then the rink. All Hungarian and Canadian friends of mine (+couple of girls from States). The season would have been really boring to watch and feel without Jamie, little Novis, Meagan, Leanne, Gina, Natalie, Bernadett and all you guys. Time at the rink and outside of it has been amazing with you! 
Then all the Canadian and Hungarian players I've got to know. You made the season worth to watch. I never thought I'd have the feeling I had when you won Nove Zamky in the fourth final. Throughout the season it has been so exciting and fun to watch but that one was amazing! Three golds this year... Not any team can do that. :p I hope I see most of you there also next year! And of course my new Finnish friend Juhamatti from Romania, little bit Finland through the year was a really good to have at the rink now and then. 

From the coaches.. Ice, Jukka's lovely assistant coach from last year already. We couldn't have done(understood ;) most of the things without you! You've been amazing to us! Märt, the journeys to Austria, couple of rides to Budapest airport and the whole season! It was so much fun. I really hope to see you soon! And Steffi. Not from the rink, but through Märt. Austria, VIP Vienna Capitals, party in Wien. ;)

Mogyi, the best coach of the year, doesn't that tell you guys enough? Nice guy, great coach and such a talent. Thank you also for making this hockey season worth to watch and experience. 
And Geri! Thanks for helping us arranging about everything, I don't think it would have been this easy without you.

Then Marissa. I didn't meet you at the rink, but still got some new hockey company(of course. Who in States doesn't like hockey?) and a lifetime friend. Fortunately our journey still continues in Miskolc next year also. And Peter also, all the stupid jokes through the year :D

Last but not least my fiancee Jukka. Thank you for letting me experience all this. I wouldn't change a day we've spent together. Let's make our adventure even more exciting next year! <3

So thank you for each one of you for making my 8 months so amazing! Hope to see most of you in Miskolc next year and if not then just meeting some way in the future!

Hevoshaaste

Sain facebookissa tällasen hevoshaasteen, ajatuksena kertoa 5 hevosesta miun elämässä ja aattelin siirtää nyt nää tarinat myös tänne blogiin. Eli alla on nyt miun hevosharrastusta ennen Taraa sekä miten Tara tuli miulle. 

Hevoshaaste 1/5

4 hevosta löyty tosi helposti, mutta sit kävin miettimään, että mistä miun heppahommat on ihan alun alkaen kipinänsä saanu ja päädyin Leilaan. Oikeasta nimestä e oo havaintoa eikä taida kuviakaan olla.

Olin 7-8v., kun käytiin Marin kanssa heppaleirillä Kiteellä. Olin leirin pienin tyttö ja leirihepaksi sain kaikista suurimman hevosen. Alkuun kauhistutti, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi. Lempein ja kiltein mahdollinen tamma. Kantoi pienen tytön niiiin kauniisti. Siitä se ehkä viimeistään meikäläisen hevosinnostus aikanan syttyi.

Hevoshaaste 2/5

Jälleen kuvaton, kun ei löytynyt kovalevun kätköistä kuvia tästäkään hevosesta. Eli kyseessä Päivin Consta.

Monen vuoden tauon jälkeen 18 vuotta täytettyäni heppailuinto nosti taas päätään. Erään hauskan kauppaepisodin päätteeksi päädyin Päiville ja Karille kokeilemaan Päivin hienoa ruunaa Constaa. Kauaa ei meidän yhteinen taival kesänyt(yhden kokonaisen kesän), mutta sitäkin enemmän se opetti. Pääasiassa menin Constalla ilman satulaa ja sen takia tasapainoni kehittyi ainakin niitä aikoja melko hyväksi. Tämän kesän jälkeisenä syksynä Consta valitettavasti lähti vihreämmille laitumille, mutta on edelleen tänäkin päivänä aina ajoittain mielessäni. Kiitoksia Päiville, että sain hienoon hevoseesi tutustua!

Hevoshaaste 3/5

Seuraavana onkin vuorossa Constan jälkeen kuvioihin tullut Katrin suomenhevosruuna Kouhake. 

Vähän vahingossa töiden kautta tutustuin Katrin kautta Kopsuun ja siitä se sitten lähti. Monta vuotta, monet itkut ja naurut, hyvät ja huonot hetket on jaettu tänkin nyt jo 23v. hevospapparaisen kanssa, joka ei tosiaan aina ihan käyttäytynyt kuin pappa. Kertaalleen tulin muun muassa sänkipellossa alas, kun meillä oli aivan eri ajatus siitä mihin suuntaan matka jatkuu, Laura lähti oikealle ja Kopsu vasemmalle. Ja kyllä miuta ja miun kärsivällisyyttäkin tän itsepäisen herrashevosen toimesta jonkun kerran testattiin. Milloin ei nostettu laukkaa ensinkänn(lähes viikon verran, kun ensimmäisen kerran jäin "kaksin" Kopsun kanssa Katrin reissun ajaksi), milloin pysähdyttiin täydestä laukasta kuin seinään, koska aivan varmasti metsästä kuului jotain. 

Mutta paljon tääkin hevonen miulle opetti(kärsivällisyyttä ainakin... :D) On hypätty, menty ilman satulaa, satulan kanssa, ilman jalustimia ja jokunen tuntikin kerettiin ottamaan ennen Kopsun jalkavammaa :( Myös Mantasta tuli Kopsun yhstävä, vaikka se muita hevosia pelkäskin. Kopsu oli vaan niin kauheen kiva, kun se puhalsi pieneen koiraan lämmintä ilmaa.

Ihana pyöreä pallokorvainen Kouhake <3

Hevoshaaste 4/5

Kopsun jalkavaivojen kanssa samoihin aikoihin tutustuin silloisessa työpaikassani Tiiaan, jolla myöskin oli(on) hevonen Milla. Pari kertaa talven ja kevään aikana kävin Tiian kanssa sekä itsekseni Millaa liikuttelemassa, niin, että pääsin tekemään muutakin kuin kävelemään/kävelyttämään(Kopsun kanssa kun ei jännevamman takia muuta voinut tehdä).

Sitten tuli kesä ja Tiia lähti Espooseen töihin, mutta Millan piti jäädä reenattavaksi Lappeenrantaan eräälle tytölle. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin piti ja Tiia soitti minulle ja kysyi, että voisinko käydä liikuttelemassa Millaa, ettei se vaan seisoisi koko kesää. No tämäpä sopi minulle paremmin kuin hyvin ja siitä alkoikin eräs mielenkiintoisimpia aikojani hevosten kanssa. Kesällä maastoiltiin, hypättiin, mentiin koulua, käytiin HEidin tunneilla, uitiin hevosen kanssa, kärryiltiin ja mitä kaikkea! Enemmän kuin olin siihen mennessä minkään hevosen kanssa harrastanut :)

Syksyllä Tiia päätti jäädä Espooseen ja tultiin sellaiseen tulokseen, että Milla jäisi minulle ainakin alkuun Lappeenrantaan. Syksyllä muutettiin Millan kanssa Kiwigolta Hirvien tallille ja siitä alkoi oikeastaan minun hevosenomistajan arjen opetteluni(hevonen ei toki ollut oma, mutta tilanne käytännössä sama). Onnistuin murtamaan käteni syksyllä, mutta se ei menoa tuntunut haittaavan. Käsi parani ja harrastus jatkui samaan malliin, kunnes tammi-helmikuussa sain puhelun töihin, että Milla on kolmijalkainen ja yksi jalka on aivan turvoksissa. Siitä alkoi monen viikon monta kertaa päivässä kylmäys-operaatio ja pienen tarhan rakennus ja kävelytys. Lopulta Milla lähti toipumaan takaisin Kiwigolle.

Tämä hevonen opetti minua tähän mennessä ratsastetuista hevosista kaikista eniten, niin ratsastuksellisesti kuin ihmisenä. Kiitos Tiia tästä hienosta mahdollisuudesta Millan kanssa! <3

En vaan osannut silloin odottaa, mitä tästäkin seuraisi...

Hevoshaaste 5/5

Tää ei varmaan kenellekkään tuu yllätyksenä, että kyseessä on ensimmäinen oma hevoseni sekä elämäni hevonen T.T.Tamariini. <3

Millan jalkavamman jälkeen olin niin innostunut siitä, kuinka edettiin, että halusin jostain itselleni ylläpito/vuokrahevosen, jolla voisin jatkaa valmentautumishommia. Heidille sitten puhuin asiasta ja näytin erilaisia hepoja, mut ei niistä oikein mikään osunu kohdalle. Heidi tosin kysyi, että miksei omaa hevosta? No "Ei miulla oo varaa, eikä Jukka oikein oo samaa mieltä ja emmie tiiä ja ja ja..." Noht. Lähistöltä löyty kuitenkin pari ihan kivaa MYYTÄVÄÄ suomenhevosta, joita mentiin kattomaan. Marjaanan Helmeri oli ensimmäinen, muttei oikein istunu miun pyllyn alle. No sitten sovin yhden keikan Ylämaalle Pölläsille(vaikka olin vannonu, että ravihevosta en varmasti osta) sekä yhden Kouvolaan.

Heidin ja Jukan kanssa lähdettiin sitten yks kaunis talvisunnuntai käymään Ylämaalla Maijan ja kumppaneiden luona ja meille esiteltiin RAVURI T.T.Tamariini.. Hevonen oli kiinni naruissa niin kauan, että pääsin selkään ja ajattelin, että tästä ei voi seurata mitään hyvää.. Mentiin pellolle ja miun yllätykseksi Taralta löytyi jarrut, laukkapohkeet ja erittäin kivan oloinen laukka. Mut enhän mie mitään hevosista tienny, joten pyysin Heidiäkin käymään siellä kyydissä. Tara myös taipui nätisti molempiin suuntiin. Ratsastuksen jälkeen Jukka touhus Taran kanssa sillä aikaa, kun myö jutskailtiin ja ihmeteltiin kaikkea muuta. Kahvien ja jutteluiden jälkeen lupasin soitella. Autossa kysyin sitten Heidiltä sekä Jukalta mielipidettä. Heidi sanoi, että ehdottomasti uuden kokeilun arvoinen ja Jukka ilmoitti, että "Miun mielestä voidaan ostaa se." :D Samana iltana soitin vielä, että mielelläni ottaisin Taran koeajalle ja 1.3.2013 tuli traikku pihaan ja turre saapui(jäädäkseen)...

Ensimmäisellä maastokerralla(toinen päivä) onnistuin jo ensimmäisen kerran tippumaan Taralta maastossa. Ajattelin lentäessäni, että nyt, jos hevonen päättää lähteä, niin seuraava etappi on varmaan Ylämaa. Vaan väärin. Tara jäi tuijottamaan viereen ja näytti aivan siltä kuin se olis nauranu miulle, kun makasin hangessa... Siitä lähti meidän yhteinen taival kunnolla liikkeelle. Opeteltiin ratsastusta, hidastamista, ohjasajoa(koska mie en vielä osannut kunnolla), kärryttelyä, maastoilua ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun hevonen lakkasi stressaamasta, siitä kuoriutui huikea ystävä. Monet itkut ja naurut on tänkin kanssa olleet, mutta parempaa en vois saada. Niin paljon mie tän kaverin kanssa oon jo kahdessa vuodessa nähnyt, että toivon vaan kovasti, että meillä olis vielä monta yhteistä vuotta edessä <3

Tarinoita riittäis, mutta täältähän niitä voipi lisää lueskellakkin :)