Matkalla Suomesta Unkariin

Matkaan lähdettiin Lappeenrannasta 12.8. tiistaiaamuna vähän viiden jälkeen, tarkalleen kello näytti 05.19, kun päästiin liikkeelle tallin pihasta. Helsinkiin matkattiin ilman pysähdyksiä melko pilvisessä säässä.

 Tästä ikkunasta tuli maailmaa katsottua noin 2000 kilometrin verran, tosin kuvanottohetkellä on matkaa kulunut vasta noin 150km.

       

Laivassa kävin kesken matkan kertaalleen tarjoilemassa Tamariinille juomista ja pellavaa, joista kumpikaan ei tosin maistunut, vain heinä ja suola maistui. Kävin myös letittämässä tukan, ettei olis niin kauhean lämmin sieltä harjan alta. :)

 Ensimmäisen päivän lähes 19 tunnin ja reilun 900 kilometrin jälkeen seuraavana aamuna oli ihan mukavaa herätä tällaisista maisemista ja aurinkoisesta kelistä Kaunasin eteläpuolella sijaitsevasta Harmony parkista. Heppa oli illalla matkustamisen jälkeen vielä tosi reipas, huolimatta pitkästä seisoskelusta. :)

Tällasessa tallissa Tamariini majoittui Liettuassa. Pihasta löytyi melkoisen monta venäläistä isoa hevosrekkaa ja alla olevasta kuvasta löytynee yksi syy tälle.

 Tässä kuvassa tosiaan näkyy useamman tuhannen paikan katsomolla varustettu areena, jossa järjestetään isommat kisat reilun viikon päästä. Vieressä myös isompi verkkakenttä.

 Keskiviikon matkaan lähdettiin puolen päivän jälkeen, yksiä silmälaseja köyhempinä. Kaikkien kolmen epäilyksistä huolimatta hevonen käveli koppiin yhden pysähdyksen saattelemana, eli jopa paremmin kuin edeltävänä aamuna. Jonojakin matkalla näkyi, niin meidän suuntaan kuin vastaan tuleviakin, kuten kuvasta näkyy. Eräässä kylässä liikuimme tunnin sisällä noin 1,5 kilometriä.

 Seuraavaan paikkaan Puolan eteläosiin päädyttiin illalla jälleen pitkän 13 tunnin ajomatkan jälkeen. Tänä ajopäivänä Tamariinikin suostui jo matkalla useamman kerran juomaan(ilmeisesti oppi edelliseltä, ettei janoisena ole kivaa matkustaa). Seuraavana majoituspaikkana tosiaan toimi Stadnina Koni Lesna Wola, johon saavuttiin yhden aikoihin yöllä. Yllä olevassa kuvassa näkyy viimeisen ajopäivän aamianen, joka maistui kyllä äärimmäisen hyvältä hurjan ukkosyön jälkeen.

 Meidän majoittuessa edelleen matkailuautossa, Tamariinin lukaali näytti tältä. Ruoka maistui, tosin ilmeisesti sekin oli yöllä valvonut ukkosta, koska vaikutti melko väsyneeltä aamulla tai sitten hepallakin alkoi olla matkaväsymystä. Järjesteltiin vielä koppi uudestaan ja tällä kertaa kaikkien (edelleen)yllätykseksi hevonen käveli suoraan koppiin, ilman pysähdyksiä tai mitään ja tämän jälkeen hevosella oli ylpeä omistaja hymy korvissa. :)

 Matkaan lähdettiin taas puolen päivän hujakoilla ja ensimmäisenä oli vastassa Rzeszówin keskusta. Erittäin hyvin organisoitu liikenne eikä tarvinnut pysähtyä oikeastaan kertaakaan.

 Matkan mukavimmat maisemat ja ehkä parhaimmat tiet(Suomen jälkeen) löytyivät Slovakiasta. Koko matkan siihen asti tasaisia peltoja ja metsiä katselleena, kukkulat ja vihreä maasto olivat erittäin mukavaa vaihtelua. Kahden(välillä kolmen) navigaattorin voimin mentiin koko matka ja erittäin harvinaisesti sekä Tomppa(TomTom) että Nokialainen olivat koko viimeisen 7 tunnin ajopäivän samaa mieltä reitistä! :)

Säät vaihtelivat laidasta laitaan ja viimeisellä pätkällä nähtiin myös matkan kovimmat sateet. Keli tosin suosi meidän matkaa paremmin kuin olisi voinut toivoa. Lähes koko matkan lämpötilat vaihtelivat +18-+24 asteen välillä, joten hepan oli hyvä matkustaa. Suurin osa matkasta mentiin yläluukku takaa auki (sadepätkillä kiinni). 

Yllättävää kyllä oli, että matkalaisista matkan tuntui parhaiten kestäneen hevonen. Muilla oli enemmän ja vähemmän matkaväsymystä, mutta matkasta suoriuduttiin niin hyvin, ettei enää muistettu ottaa kuviakaan, kun saavuttiin uuteen kotiin Miskolciin, jossa Jukka oli jo tallilla vastassa. Hevonen jäi tyytyväisenä syömään heinää uuteen kotiinsa, josta matkailuautolla siirryttiin miun ja Jukan uuteen kotiin. 

Jälkikäteen matkaa miettien.. Paljon nähtiin, koettiin ja etenkin opittiin, niin matkaamisesta Euroopassa kuin hevosen kanssa. Joitain pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta matka meni hyvin ja hevonenkin vaikuttaa tyytyväiseltä uudessa kodissaan, joten nyt voin sanoa sen ääneen. JEEEEEE!! :)